Lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus

Lapsen huolto

Kun lapsi syntyy avioliiton aikana, molemmat vanhemmat ovat hänen huoltajiaan. Jos vanhemmat eivät lapsen syntyessä ole avioliitossa keskenään, vaikuttaa huoltajuusmuotoon se, onko lapsen isyys tunnustettu ennen lapsen syntymää vai lapsen syntymän jälkeen.

Jos yhteisessä huollossa olevan lapsen vanhemmat eroavat, vanhemmat ratkaisevat, tuleeko lapsi vanhempien yhteishuoltoon vai yksin toisen vanhemman huoltoon. On myös mahdollista jakaa huoltajien tehtäviä. Huoltomuotoa valitessaan vanhempien tulee punnita valmiuttaan neuvotella keskenään lasta koskevista asioista. Huoltomuodosta riippumatta lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan sekä tavata kumpaakin vanhempaansa.

Jos vanhemmat päätyvät yhteishuoltoon

  • vanhemmat päättävät yhdessä lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista, sekä muista henkilökohtaisista asioista. Lapsen kanssa asuva vanhempi voi kuitenkin päättää lapsen arkisista asioista, päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta. Jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, he voivat sopia keskinäisestä tehtäviensä jaosta
  • huoltajalla on oikeus saada lasta koskevia tietoja eri viranomaisilta
  • jos lapsen toinen huoltaja kuolee, jää huolto elossa olevalle vanhemmalle.

Miten lapsen huollosta tehdään sopimus?

Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta lastenvalvojan luona tai viedä asian tuomioistuimen päätettäväksi. Lastenvalvojan luona vanhemmat voivat sopia myös huollon uskomisesta vanhempien ohella jollekin muulle henkilölle, esim. isovanhemmalle. Huolto päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton ennen sitä.

Asuminen

Vanhempien erotessa heidän tulee sopia siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen tulee asua virallisesti yhdessä paikassa. Asumistukea ja lapsilisää myönnettäessä lapsi huomioidaan vain yhden ruokakunnan jäsenenä.

Tapaamisoikeus

Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeudesta keskenään, tehdä asiaa koskevan sopimuksen lastenvalvojan luona tai viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Mitään yhtä lakisääteistä tapaamismallia ei ole. Aivan pienten lasten kohdalla on tärkeää, että tapaamisia on riittävän usein, mieluiten useita kertoja viikossa. Aivan pienen lasten osalta tapaamiset ovat usein aluksi lyhyitä. Lapsen kasvaessa tapaamisaikoja voidaan pidentää ja tapaamiskertoja harventaa. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla.

Tapaamissopimus voidaan tehdä myös määräaikaisena ja tarkistaa sitä tarvittaessa, esim. lapsen aloittaessa päivähoidon tai koulunkäynnin.

Vanhemmat voivat neuvotella tapaamiskulujen jakamisesta. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun välimatka on pitkä tapaajavanhemman ja lapsen välillä.

Jos tapaajavanhempi ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta tapaamisten aikana, voidaan sopia valvotuista/tuetuista tapaamisista.

Sopimuksen/päätöksen muuttaminen

Vanhempien tekemää sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä voidaan muuttaa joko uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Uuden sopimuksen tekeminen edellyttää aina kummankin sopijaosapuolen suostumusta asiaan.

Lapsen jääminen vaille huoltajaa

Jos lapsen ainoa huoltaja kuolee ja lapsi jää ilman huoltajaa, sosiaali- ja terveyslautakunta saa asiasta ilmoituksen. Lapsen lähisukulaiset voivat myös itse ottaa yhteyttä lastenvalvojaan. Lastenvalvoja neuvottelee asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tekee tuomioistuimelle hakemuksen huoltajan ja mahdollisen edunvalvojan määräämiseksi.

Jos toinen lapsen vanhemmista on elossa, on hänellä ensisijainen oikeus lapsen huoltajuuteen. Myös lasta kuullaan selvitystä tehtäessä. Kuolleen vanhemman toivomustestamentissaan esittämät toiveet otetaan huomioon, mutta ne eivät ole sitovia ratkaisua tehtäessä. Huoltajan määräämisestä päättää käräjäoikeus.